Kuka määrittelee kehittymisen?

Varmin tapa saada muutosta aikaan on aloittaa itsestä

Kehittyminen tuntuu asiakkaan näkökulmasta motivoivalta, kun liikkeelle lähdetään hänen arjestaan, kokemuksistaan, arvoistaan ja tulevaisuuden kuvistaan - pikemminkin kuin teoriasta tai valmiista sapluunoista. Kehittymistä voi tapahtua niin olemisen, ajattelemisen kuin tekemisenkin tasolla. Kehittymiseen liittyy usein oivalluksia siitä, miten oma käsitys todellisuudesta on aina suhteellinen - ja siksi myös aina joiltain osin haavoittuva. Kemian Nobelin palkinnonsaajan, I. Progoginen sanoin: Mitä kutsummekaan todellisuudeksi, osallistumme itse sen rakentamiseen. Varmin tapa saada muutosta aikaan on aloittaa itsestä.

Kehittyminen on spiraalimaista liikettä

Kehittymistä ei aina tapahdu siinä tahdissa kuin toivoa saattaisi. Ja kaiken kehittymisenkin keskellä ihmisyhteisöt ovat aina olemukseltaan keskeneräisiä.  Kirjailija Marion Zimmer Bradley on viisaasti lausunut: Koskaan työ ei ole ollut helppoa, eikä siitä koskaan tulekaan helppoa, mutta toivossa on mukavampi kulkea kuin epätoivossa, vaikka ne johtaisivatkin samaan päämäärään. 

Kehittäminen on usein pikemmin prosessia kuin projektia. Ihmisen tai yhteisön kehittyminen ei myöskään muistuta lineaarisesti kohoavaa käyrää. Se on pikemminkin jatkuvaa spiraalimaista liikettä keskuksesta ulospäin ja takaisin keskukseen, josta liike kehii taas aiempaa kauemmas ulkokehälle avautuen. Edistymisen liikettä on osuvasti kuvannut yleisnero- humanisti-taiteilija- tiedemies Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832): Progress has not followed a straight ascending line, but a spiral with rhythms of progress and retrogression, of evolution and dissolution.

Mihin kehitys voi nojata ja mikä kehitystä nopeuttaa?

Kehittymistä tapahtuu varmimmin silloin, kun uskallamme nojata muutamaan psykologisen tietämyksen peruskallioon:

-Henkinen omavaraisuus ja terve riippuvuus ovat toisiaan täydentäviä voimia. Ne eivät ole vastavoimia. Mitä turvallisemmin ja luontevammin uskallamme olla terveellä tavalla toisistamme riippuvaisia, sitä suurempi mahdollisuus meillä on myös olla itsenäisiä toimijoita. Kyky hakea ja vastaanottaa muilta tunnetason tukea on myös yksi tunneälykkyyden merkki.

-Toimintamme on pikemminkin proaktiivista kuin reaktiivista. Proaktiivisuus on ennakoivaa toimintavalmiutta. 
Proaktiivisuudella tarkoitetaan sellaista aktiivista ja aloitteellista toimintaa, jossa ihminen ottaa vastuuta käyttäytymisestään. Proaktiivisen ihmisen valinnat ovat varmemmin omien arvojen mukaisia sen sijaan, että ne olisivat reaktiivisia, olosuhteiden tai muiden mielipiteiden sanelemia. Ennaltaehkäisevä toiminta ja varhaiset interventiot ovat ovat usein pikemminkin proaktiivista kuin reaktiivista toimintaa.

-Kokemuksellisen oppimisen menetelmillä ja usean viitekehyksen hedelmällisellä yhdistämisellä kehittyminen (engl. learning as you go) tuntuu mielekkäämmältä. 

Yllä oleva teksti on lyhennelmä laajemmasta materiaalista nimeltä PRO SYNTHESIS - Kehittävää kumppanuutta. Laajemman materiaalin jaan asiakkailleni yhteistyösuhteen alussa.